Tiede ja teknologia

Projektioppimisen arviointi LUMA-aineissa

Tein hiljattain Pro gradu -tutkielman aiheesta Oppimisen arviointi LUMA-projektioppimisessa. Tutkimuksessa pyrin selvittämään mitkä ovat hyviä tapoja arvioida projektioppimista ja miten sitä käytännössä arvioidaan.

Aloituskuva: Legorobotteja, jotka ohjelmoitiin projektioppien Jyväskylän normaalikoululla monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa.
Tutkimuksen taustaa

Tutkittavina oli kentän opettajia, jotka tavoitettiin ympäri Suomen keväällä pidetyillä StarT-aluefestivaaleilla ja sen lisäksi toisena kohderyhmänä Jyväskylän yliopiston opettajaopiskelijoita. Festivaalien opettajat olivat vapaaehtoisesti tulleet sinne esittämään luokkansa kanssa tekemiään projekteja, joten kohderyhmän suhtautuminen projektioppimiseen oli luultavasti keskimääräistä positiivisempi. Opettajaopiskelijoista yksi oli sen sijaan kommentoinut projektioppimisen olevan “aivan hanurista”, kyselyn vapaa-sana osiossa. Tämä tosin oli vain yksittäinen kommentti, mutta voi kertoa joidenkin opettajien halusta käyttää erilaisia opetusmenetelmiä omilla oppitunneillaan.

Tutkittavat olivat pääosin peruskoulun ja lukion opettajia. Otos oli 38 vastaajaa, joista opettajaksi opiskelevia oli 12. Kaikkien vastaajien ikähaarukaksi saatiin varsin tasaisesti Gaussin kellokäyrälle osuen 19–63-vuotta. Alun perin oli myös tarkoitus selvittää myös, miten opettajankoulutusta voisi parantaa arvioinnin suhteen, mutta opiskelijoiden otoksen ollessa pieni tulokset tämän suhteen ovat suuntaa antavia.

Tutkimuksen tuloksia

Tässä tutkimuksessa saatiin selville, että opettajien käyttämät oppimisen arviointimenetelmät olivat varsin monipuolisia. Käytettiin kokeita, pikku testejä, esseitä, arvioitiin kokeellista ja tuntityöskentelyä. Opettajista vain alle kolmannes käytti pistokokeita, koska ne eivät olleet heidän mukaansa oppilaille mieluisia. Projektioppimisen arviointi oli kuitenkin keskimäärin suppeampaa, keskittyen monilla opettajilla eniten formatiiviseen arviointiin sekä itse- ja vertaisarviointiin. Nämä ovat kuitenkin kirjallisuudessa hyväksi havaittuja tapoja tehdä arviointia.

Projektioppimisen arvioinnin kohteena olivat lähes kaikilla opettajilla itse projektituotos, sen suunnittelu ja toteutus sekä ryhmätyöskentelytaidot. Opettajista noin kaksikolmasosaa arvioi projektioppimisessa myös TVT- ja esiintymistaitoja. Kyselyssä ei kuitenkaan käynyt myöskään ilmi ottavatko opettajat näitä taitoja ollenkaan huomioon oppimisen arvioinnissa joissakin muissa yhteyksissä. Opettajista juuri kukaan ei kuitenkaan arvioinut esimerkiksi työelämätaitoja projektioppimisessa, vaikka ne kuuluvat uuteen perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmaan. Tässä herää kysymys, että toteutuvatko opetussuunnitelman perusteet monipuolisista arvioinnin kohteista riittävällä tavalla.

Osa opettajista koki, että projektioppimisen arviointi parantaa oppilaiden oppimistuloksia ja motivaatiota. Osa opettajista taas oli sitä mieltä, että joillakin oppilailla arviointi heikentää motivaatiota ja oppimistuloksia, esimerkiksi luovuuden kärsiessä paineenalaisena. Opettajat kertoivat, että ryhmätyöskentely oli haaste jopa lukiolaisille ja siksi osa oppilaista ei pitänyt projektioppimisesta. Siksihän niitä onkin hyvä harjoitella. Tylsäähän se on, jos koulussa kaikki olisi liian helppoa. Pääasiassa kaikkien opettajien kokemus oli, että oppilaat tykkäävät projekteista ja kaipaavat tunneille välillä jotain erilaista tekemistä, muuta kuin opettajajohtoista luennointia.

Opettajien mukaan parhaita tapoja arvioida projektioppimista ovat erityisesti monipuolinen jatkuva arviointi sekä oppilaiden tekemä itse- ja vertaisarviointi. Jatkuva formatiivinen arviointi esimerkiksi keskustelemalla oppilaiden kanssa koettiin hyödyllisenä, koska palaute auttaa oppilaita kehittymään. Ilahduttavasti juuri näitä asioita monet opettajat halusivat myös kehittää omissa arviointikäytänteissään. Monet opettajat myös kokivat, että arviointi on ylipäätään haastavaa ja heillä on paljon kehitettävää siinä vielä. Vastauksista näkyi, että osalla formatiivisen arvioinnin keinot eivät ole täysin hallussa tai sitten niiden käyttämiseen koettiin olevan liian vähän aikaa. Opettajat eivät esimerkiksi muistaneet kirjata päivittäin tai viikoittain itselleen havaintoja oppilaista, jolloin kirjallisten tuotosten lisäksi arvosanojen perusteet saattoivat jäädä liikaa mielikuvien varaan. Kehitettävää oli myös siinä, että opettajat ottavat arviossaan huomioon riittävän monia eri asioita, ettei arviointi jää liian suppeaksi.

Opettajaopiskelijoiden tekemä arviointi

Tämän tutkimuksen perusteella jyväskyläläisten opettajaopiskelijoiden käsitykset arvioinnista ja projektien arvioinnista eivät yleisellä tasolla poikenneet opettajien käsityksistä merkittävästi. Erona kuitenkin oli se, että opiskelijoiden joukossa oli enemmän niitä, jotka eivät halunneet käyttää perinteisiä kokeita arvioinnissaan. Tämä osoittaa, että nykyisen opetussuunnitelman mukainen perinteistä monipuolisempi kokeeton arviointi on luultavasti tulossa kentälle kouluihin pikkuhiljaa.

Opettajaopiskelijoiden heikkous olivat kuitenkin opettajia suppeammat arviointikeinot ja vähäisempi vertaisarvioinnin käyttö. Yksi ilahduttava ero oli puolestaan työelämätaitojen arvioinnissa, mitä opettajaopiskelijat tekivät projektioppimisen yhteydessä useammin kuin opettajat. Tämän soisi alkavan näkyä myös kouluissa pikkuhiljaa enenevässä määrin.

Oppimisen arviointi on opettajan tärkein tehtävä

Tutkimuksen kirjallisuusosiossa on myös havaittu vastaavaa, että hyvä arvioinnin ideaali ja käytäntö eivät välttämättä aina vastaa toisiaan. Mutta saako näin olla? Opettajana määritämme oppilaidemme tulevaisuuden suunnan, koska arvosanat ratkaisevat paljolti, minne oppilas päätyy peruskoulun tai lukion jälkeen. Jos opettajan antama arvio oppilaasta perustuu hatariin mielikuviin ja vain opettajan tärkeänä pitämiin muutamiin asioihin, kuten vaikkapa lähes yksinomaan kurssikokeisiin, saattavat samalle oppilaalle annetut arvosanat poiketa usealla numerolla siitä, millaista osaamista tämä pystyy monipuolisilla arviointimenetelmillä ilmentämään. Jos arvioinnista unohtuvat TVT-taidot, kokeellisuus tai ryhmätyöskentely, millaisia ihmisiä meillä päätyykään arvostettuun asemaan? Joskus kuulee puhuttavan, että kirjaviisaita kympin tyttöjä tai poikia pääsee liikaa luokanopettajiksi tai lääkäreiksi ja tämä osin haittaa yhteiskuntaa. Tällöin on vaarana, että opettajat eivät ymmärrä vilkkaita oppilaita yhtä hyvin kuin itsensä kaltaisia hissukoita tai lääkärit ole sosiaalisesti lahjakkaita ja käytännöllisiä.

Toinen näkökulma arviointiin on sen vaikutus nuorten itsetuntoon. Oikeanlainen palaute auttaa kehittymään, vääränlainen taas lannistaa. Siksi arvioinnissa tulee olla huolellinen. Nykyään on paljon pulaa monien matemaattisten ja it-alan osaajista. Yksi syy siihen on, että nuoret ajattelevat matemaattisten taitojensa olevan liian huonoja. Tähän voi olla syynä virheitä korostava arviointi. Siksi pitää kehittää nuorten itsearvioinnin taitoja ja keskittyä myös siihen hyvään mitä he jo osaavat. Kun arviointia tehdään opettajan pitää muistaa kertoa virheiden lisäksi hyvät asiat ja korostaa niitä erityisesti heikompien oppilaiden kohdalla.

Opettajan ei saa milloinkaan unohtaa omia arvojaan. Tiedostamattomalla tasolla ne vaikuttavat antamiimme arvosanoihin. Arvostamme enemmän niitä taitoja, jotka itse osaamme hyvin. Visuaalisesti lahjakas opettaja antaa ehkä enemmän pisteitä hienoista kuvaajista ja kirjaviisas selityksistä. Kuitenkin tulevaisuudessa tarvitaan laaja skaala erilaisia taitoja eikä vain kirjallista osaamista. Siksi muita taitoja ei saisi unohtaa arvostelusta.

Projektioppimisen etuja

Opettajan voi olla vaikea saada kaikkia nykyaikana tarpeellisia taitoja esille, jos ei hyödynnä projektioppimista edes joskus. Sen avulla tulevat esille etenkin tärkeät TVT-taidot, ryhmätyöskentely ja laajempien kokonaisuuksien hahmottaminen. Projektioppimisessa näkyvät korkeamman ajattelun taidot, kuten tiedon hakeminen ja arviointi, sen soveltaminen, uuden luominen jne., jotka vastaavat todellisen työelämän kaipaamia taitoja enemmän kuin pikkuruisten toisiinsa liittymättömien tehtävien teko. Onhan havaittu suurien kokonaisuuksien parantavan oppimista, koska silloin muistamalla ison kokonaisuuden oppilas helpommin oppii myös siihen liittyvät yksityiskohdat.

Erityisen hyödyllistä projektioppimisessa on myös sosiaaliset taidot, koska ryhmässä oppii paremmin kuin yksin, koska on joku, joka kertoo nopeasti vastauksen mieltä askarruttavaan kysymykseen. Pelkkää hiljaista itsekseen puuhastelua kokeessa vastaavaa tilannetta harvoin kohtaa enää työelämässä. Sen tähden myös ryhmätyötaitoja pitää arvioida kaikilla kouluasteilla, koska niissä on tulevaisuus. Projektioppiminen voi myös olla yksi keino ns. armovitosten välttämiseksi. Ehkä niitä ei tarvitsekaan antaa oppilaalle, vaikka koe menisikin huonosti, jos oppilas pystyy näyttämään osaamisensa aineessa huikean hienolla projektivideolla jostain oppiaineensa ilmiöstä tai hyvällä ryhmätyöskentelyllä.


Tutkimuksen keskeisiä tuloksia

Opettajien tekemä arviointi monipuolista

  • kokeet ja pikku testit
  • itse- ja vertaisarviointi,
  • kokeellinen ja tuntityöskentely

Projektioppimisen arviointi suppeampaa

  • suullinen ja kirjallinen formatiivinen arviointi
  • itse- ja vertaisarviointi

Projektioppimisen arvioinnin kohteet melko monipuoliset

  • projektin suunnittelu, toteutus ja tuotos
  • kolmanneksella ei ryhmätyöskentely ja tvt-taidot
  • työelämätaidot vain muutamilla arvioitavina

Opettajaopiskelijoilla

  • kokeeton arviointi yleisempää
  • työelämätaitojen arviointi yleisempää

Projektioppimisen etuja

  • auttaa oppilasta hahmottamaan laajempia kokonaisuuksia
  • parantaa motivaatiota
  • antaa monipuolista tietoa oppilaan osaamisesta
  • opettaa ryhmätyöskentelyä

Tutkimuksen tarkemmat tulokset voi halutessaan lukea koko gradusta osoitteesta: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/58712


 

Marinka Mononen
kemian opettajankoulutus
Jyväskylän yliopisto

Print Friendly, PDF & Email
Takaisin etusivulle