Puheenvuoro

Olli Martion ura – Matemaatikon elämää ja vähän muuta

Synnyin vuonna 1941 Hausjärvellä, jossa äitini oli sotaa paossa. Kansakoulun kävin Turussa Kerttulin kansakoulussa, jossa myös Presidentti Koivisto oli opintiensä aloittanut. En ollut lukutoukka kansakoulussa ja koulutieni jatkui Turun Lyseossa 4 vuotta. Kiinnostukseni heräsi lukemiseen ja olin Turun kirjaston vakioasiakas ja luin valikoimatta kaikkea. Isäni työpaikka muuttui tämän jälkeen Helsinkiin ja siirryin Helsingin Normaalilyseoon, josta pääsin ylioppilaaksi vuonna 1960.

Olin kohtuullisen hyvä matematiikassa ja kirjoitin siitä laudaturin. Omasta mielestäni olin parempi äidinkielen kirjoittaja ja ylioppilasaineeni julkaistiinkin Valioaineita kirjasessa. Onnekkaasti sain myös reaaliaineissa (siihen aikaan oli vain yksi koe, jossa pääsin valitsemaan mieleiseni kysymykset) täydet pisteet, Sekalainen lukeminen oli tuottanut hyvät historian tiedot.

Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen oli valittava ura elämälle. Itseäni viehätti kirjailijan ammatti, mutta se näytti epävarmemmalta kuin opettajan ammatti ja lähdin opiskelemaan matematiikkaa Helsingin yliopistoon. Valmistuin kolmessa vuodessa maisteriksi ja kirjoitin kohtalaisen pro gradun. Tämä avasi assistentin paikan matematiikan laitoksella ja aloitin väitöskirjan parissa työskentelemisen professori O. Lehdon antamasta aiheesta. Opiskelin myös sovellettua matematiikkaa, mikä tarkoitti tietokoneisiin perehtymistä, ja työskentelinkin jonkin aikaa tietokonetehtävissä. Tämä oli uusi nopeasti laajeneva ala, mutta väitöskirjan viimeistely vei voiton ja väittelin vuonna 1967.

Professori Jussi Väisälä oli 1960-luvulla havainnut uuden, kiinnostavan matematiikan alan, joka käsitteli kvasisäännöllisiä funktioita, ja hänen aloitteestaan luotiin ryhmä, johon Väisälän ja allekirjoittaneen lisäksi liittyi Seppo Rickman. Ryhmää alettiin kutsua JOS-ryhmäksi jäsenten etunimien mukaan. Työskentely oli varsin intensiivistä. Pidin itse yli puolen vuoden pituisen seminaariesitelmien sarjan alan keskeisistä tuloksista ja varsin nopeasti pystyimme omilla metodeillamme tunkeutumaan alan kansainväliseen kärkeen ja julkaisimme sarjan yhteisjulkaisuja, joihin edelleen viitataan.

Vuonna 1972 minut nimitettiin Helsingin yliopistoon matematiikan apulaisprofessoriksi. Tätä ennen ehdin toimia Suomen Akatemian tutkijana ja luennoimisen aloitin vuonna 1966 ja jatkoin luennoimista, myös ulkomailla oleskelujen aikana, eläköitymiseen saakka. Opettamisesta olen aina pitänyt.

Vuonna 1980 Presidentti Kekkonen nimitti minut Jyväskylän matematiikan laitoksen professorin virkaan, jossa toimin 13 vuotta. Tämä oli työteliästä ja produktiivista aikaa, sillä jo Helsingissä olin löytänyt uuden tutkimusalueen, epälineaarisen potentiaaliteorian, jossa käytettyjen funktioanalyyttisten metodien sijaan oli hyvää tilaa geometrisilla argumenteilla. Minulla oli erittäin hyviä oppilaita jo Helsingissä ja yhdessä jyväskyläläisten oppilaitteni kanssa pystyimme uuden teorian luomiseen alalla. Tohtorioppilaita minulla on ollut 14 ja näistä 4 on professorina Suomessa ja kaksi ulkomailla.

Presidentti Koivisto nimitti minut professoriksi Helsingin yliopistoon v. 1983 ja Jyväskylän ja Helsingin laitosten johtajana toimin yhteensä yli 20 vuotta.

Kansainvälisille markkinoille suunnattujen kirjojen yhtenä tekijänä olen ollut kolme kertaa ja yliopiston suomenkielisiä opetusmonisteita olen saanut aikaan pari kappaletta. Julkaisulistaan on kertynyt yli 200 kansainvälistä artikkelia. Ylioppilaslautakunnassa toimin yli 15 vuotta, lopulta matematiikan ryhmän johtajana. Vierailevana professorina olen ulkomailla toiminut useissa paikoissa ja asiantuntijatehtävissä, mm. Suomen Akatemian toimikunnissa ja Brysselissä, olen mielestäni kuluttanut liikaakin aikaa. Siirryin eläkkeelle professorin virasta 2008 ja tämän jälkeen toimin Suomalaisen Tiedeakatemian pääsihteerinä 5 vuotta.

Lukija varmaan näkee yllä tyyppiesimerkin tiedemaailman fakki-idiootista. Jotain muuta on kuitenkin ehtinyt harrastaa. Avomeripurjehduksessa olen voittanut veneelläni useita Suomen mestaruuksia ja vielä vuonna 2018 Ranking mestaruuden. Tietysti hyvän miehistön, lähinnä poikieni, avulla.

Toistaiseksi on tullut vietettyä aktiivista elämää. Mieltä ovat tietysti lämmittäneet 4 kunniatohtorin arvoa ja jäsenyydet koti- ja ulkomaisissa akatemioissa. Kaikkein parasta on kuitenkin ollut uuden matematiikan luominen, vaikka mielestäni ihminen pystyy luovaan ajatteluun korkeintaan 5 sekuntia vuodessa. Virhepäättelyjä tulee koko ajan, mutta yrittänyttä ei laiteta, ja vain virheistä oppii, mikä kannattaa muistaa.

 

Olli Martio
Dimension neuvottelukunnan jäsen

Print Friendly, PDF & Email
Takaisin etusivulle