Opetus

”Miten meni noin niinku omasta mielestä?” – minuuttipaperi itsearvioinnin välineenä

Uusi lukion opetussuunnitelma edellyttää opiskelijoiden oppimisen formatiivista arviointia ja opettajan tuella toteutettua itsearviointia. Tähän tarjoaa mainion työkalun ns. minuuttipaperi (one-minute paper), jonka käyttöä esitellään tässä kirjoituksessa.

Itsearviointi ja opetussuunnitelma

Itsearviointi tarkoittaa omien tietojen, taitojen ja suoritusten tarkastelua. Tätä tapahtuu luontaisesti kaikkialla elämässä, mutta oppimistilanteessa sillä on erityisen suuri merkitys. Itsearviointi koulussa tapahtuu suhteessa määriteltyihin tavoitteisiin, kriteereihin ja/tai oppisisältöihin (Luostarinen & Nieminen, 2019, 167–168). Itsearviointi on taito, jota on mahdollista kehittää. Lukiolaki ja lukion uusi opetussuunnitelma eivät vain kannusta itsearvioinnin toteuttamiseen, vaan edellyttävät sitä. Summatiivinen arviointi – jota mm. perinteinen loppukoe edustaa – on jokaiselle opettajalle itsestään selvää, mutta sen lisäksi uuden opetussuunnitelman perusteet painottavat formatiivista arviointia ja itsearviointia [1] sen välineenä:

Opintojakson aikainen palaute sekä lukio-opintojen aikainen, opettajan tuella tehty itsearviointi ja vertaisarviointi auttavat opiskelijaa ymmärtämään omaa oppimistaan, tunnistamaan vahvuuksiaan, korjaamaan virheitään ja kehittämään työskentelyään niin, että oppimiselle asetetut tavoitteet voivat toteutua. (Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019, s. 31; https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/lukion-opetussuunnitelmien-perusteet)

On syytä huomata, että formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin velvoite koskee myös laaja-alaista osaamista, jossa on kuusi osa-aluetta (https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya/mita-laaja-alainen-osaaminen-lukiossa). Kaikkia laaja-alaisen osaamisen osa-alueita ei tietenkään voi, eikä pidä arvioida jokaisella opintojaksolla.

Opettajat ovat toteuttaneet formatiivista arviointia jo nykyisenkin opetussuunnitelman aikana, mutta uusi opetussuunnitelma vaatinee arviointikäytäntöjen tarkistamista ja ehkä muuttamistakin. Formatiivinen arviointi on tärkeä oppimisen ohjaamisen väline, mutta kuinka toteuttaa se niin, että opettajan eikä oppilaan työmäärä kasva kohtuuttomaksi? Yhden ratkaisun tähän tarjoaa minuuttipaperi (one-minute paper).

Minuuttipaperin käyttö formatiivisessa arvioinnissa

Minuuttipaperi annetaan tyypillisesti vastattavaksi oppitunnin lopussa. Opiskelijaa pyydetään vastaamaan esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin (Stead, 2005):

1) Mikä oli tärkein asia, jonka opit tällä oppitunnilla?
2) Mikä asia jäi sinulle epäselväksi?

Nimensä mukaan em. kysymyksiin vastaaminen vie vain minuutin tai pari. Perinteisesti opiskelijat ovat vastanneet paperille, joka kerätään tunnin päätteeksi (nykyisin minuuttipaperi on helppo toteuttaa sähköisesti). Opettaja käy läpi opiskelijoiden vastaukset ja ottaa ne huomioon seuraavan tunnin alussa. Jos opiskelijat kirjoittavat vastauksensa omalla nimellään, myös yksilöllinen vastaaminen on mahdollista. Opiskelijat voivat kirjoittaa minuuttipaperin myös yhdessä ja minuuttipaperin voi teettää oppitunnin alussa tai keskellä.

Edellä esitettiin minuuttipaperin tyypillisimmät kysymykset. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä toisenlaisista kysymyksistä, jotka sopivat varsin hyvin minuuttipaperin formaattiin (https://oncourseworkshop.com/self-awareness/one-minute-paper/):

1) Mielenkiinto
Mikä oli merkittävin havainto tai oivallus tämän oppitunnin asioista?
Mikä oli yllättävin asia?
2) Relevanttius
Mikä oli oppitunnin käyttökelpoisin idea?
Mikä esimerkki tai havainnollistus oli sinulle merkityksellisin?
3) Asenteet ja mielipiteet
Oletko samaa vai eri mieltä seuraavan väitteen kanssa… Miksi?
Mikä ajatus vaikutti eniten henkilökohtaisiin mielipiteisiisi, näkemyksiisi tai arvoihisi?
4) Käsitteiden väliset yhteydet
Mitä yhteyksiä näet tänään esitettyjen käsitteiden ja aikaisemmin opiskeltujen käsitteiden välillä?
Mikä tänään opiskeltu asia liittyi parhaiten aikaisemmin oppimaasi asiaan?

Minuuttipaperi ei ole uusi keksintö: se otettiin käyttöön jo 1980-luvun alussa erään fysiikan professorin kursseilla Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa. Sen jälkeen minuuttipaperia on käytetty monissa oppiaineissa, erityisesti taloustieteen ja psykologian yliopisto-opetuksessa. Minuuttipaperin käyttö ei ole mihinkään oppiaineeseen eikä koulumuotoon sidottua; riittää, että opiskelija osaa kirjoittaa.

Minuuttipaperin vahvuuksia ja heikkouksia

Minuuttipaperin käytöstä on raportoitu monenlaisia hyötyjä. Se on erityisen hyödyllinen suurien ryhmien opetuksessa, jossa opettajan on vaikeaa saada aikaan merkittävää vuorovaikutusta kaikkien opiskelijoiden kanssa. Minuuttipaperiin vastaaminen kannustaa aktiiviseen osallistumiseen opetukseen. Kaikkien opiskelijoiden ei ole helppoa kysyä kysymyksiä suuressa (tai pienessäkään) ryhmässä. Minuuttipaperi antaa kaikille opiskelijoille mahdollisuuden antaa suoraa palautetta opetuksesta ja siitä, mikä on ollut heille vaikeaa. Palautteesta hyötyvät sekä opettaja että opiskelijat, koska opettaja voi muokata opetustaan palautteen perusteella. Ilman kurssin aikaista palautetta opettaja saa tietää väärinymmärrykset ja heikon oppimisen vasta päättökoetta tarkistaessaan, ja silloin on jo liian myöhäistä (tällaista on itsellenikin tapahtunut pitkän opetusuran aikana). Ainoastaan kurssin lopussa tehty itsearviointi voi opiskelijasta tuntua merkityksettömältä, mikä vähentää opiskelijan motivaatiota tehdä kunnollista itsearviointia. Kurssin aikana tapahtuva itsearviointi – esimerkiksi minuuttipaperi – voi parantaa oppimismotivaatiota, jos opiskelijat näkevät, että heidän vastauksillaan on merkitystä.

Niin kuin kaikilla arviointimenetelmillä, myös minuuttipaperilla on heikkoutensa. Kunnollinen vastaus, jossa opiskelija reflektoi oppimistaan ja kirjoittaa vastauksensa täydellisillä lauseilla vie aikaa enemmän kuin 1–2 minuuttia. Ajan tarve voi olla jopa 5–10 minuuttia. Tämä on syytä ottaa huomioon, jos minuuttipaperi annetaan tehtäväksi tunnin lopussa. Liiallinen minuuttipaperin käyttö voi olla puuduttavaa sekä opiskelijalle että opettajalle. Opiskelijoiden kyllästyminen on taattua, jos koulun kaikkien oppiaineiden opettajat aloittavat minuuttipaperin käytön jokaisen oppitunnin alussa, keskellä ja lopussa.

Opettajan on jollakin tavalla näytettävä, että saatu palaute vaikuttaa hänen toimintaansa. Opettaja saattaa joutua kehittämään uusia lähestymistapoja tai oppimismateriaaleja, joilla hän voi vastata opiskelijoiden tarpeisiin. Tämä vie huomattavasti enemmän aikaa kuin pelkkä minuuttipaperin vastausten lukeminen. Toisaalta opetuksen kehittäminen vaatii joka tapauksessa aikaa; se on arvokas ja antoisa osa opettajan työtä.

Minuuttipaperien vastauksista on mahdollista antaa arvosana, jolloin se on osa summatiivista arviointia. Tässä piilee kuitenkin vaara: kenties opiskelijat vastaavat niin kuin he uskovat opettajan haluavat heidän vastaavan saadakseen erinomaisen arvosanan, eikä niin kuin he todella ajattelevat. Tästä on hauska fysiikan opetukseen liittyvä anekdootti. Harvardin yliopiston fysiikan professori Eric Mazur kehitti Peer Instruction -opetusmenetelmän [2]. Kun hän alkoi testaamaan opiskelijoidensa käsitteellistä ymmärtämistä, yksi opiskelija kysyi: ”Kuinka meidän tulisi vastata näihin kysymyksiin – niin kuin sinä olet opettanut vai niin kuin minä tavallisesti ajattelen näistä asioista?” (Lambert, 2012)

Pieni kokeilu minuuttipaperin käytöstä lukiofysiikan opetuksessa

Lukion opetus toteutettiin koronatilanteen vuoksi etäopetuksena keväällä 2020. Opetusta suunnitellessani pohdin, miten saisin tietoa opiskelijoiden oppimisesta kurssin aikana. Normaaleilla oppitunneilla opiskelijoiden työskentelyä on mahdollista seurata ja antaa yksilöllistä formatiivista palautetta. Näin opettajalle muodostuu käsitys asioista, jotka ovat kurssilla oleville opiskelijoille vaikeita. Etäopetuksessa tällaisen tiedon saaminen on vaikeampaa.

Olen mukana Kuopion kaupungin Yhdessä kohti uutta lukioita -hankkeessa, jossa olemme työstäneet uutta opetussuunnitelmaa. Tätä työtä tehdessä mieleeni tuli minuuttipaperi, josta olin aiemmin ollut tietoinen, mutta en ollut ottanut käyttöön. Minuuttipaperi tuntui sopivalta tavalta saada tietoa opiskelijoiden oppimisesta etäopetuksen aikana. Käytin minuuttipaperia kolmella kurssilla: Fy02 Lämpöopin kurssilla (1. vuositaso), Fy05 Jaksollinen liike ja värähtely -kurssilla (2. vuositaso) ja MAA10 Todennäköisyys ja tilastot -kurssilla (2. vuositaso). Pyysin opiskelijoita vastaamaan kunkin oppitunnin päätteeksi OneNoten henkilökohtaisessa työtilassa kolmeen kysymykseen:

1) Minkä asian opit hyvin?
2) Mikä oli vaikeaa?
3) Mitä et ymmärtänyt?

Kävin opiskelijoiden vastaukset läpi ja vastasin esitettyihin kysymyksiin henkilökohtaisesti. Mainittakoon tässä, että yksi opiskelija kysyi kysymyksen, joka syvensi omaa fysiikan ymmärrystäni. [3]  Sellainen on aina ilahduttavaa ja eräs opetustyötä inspiroiva puoli. Nostin muutaman kerran jonkin ongelmallisen asian esille tunnin alussa Teams-kokouksessa, kun katsoin koko ryhmän hyötyvän asian tarkemmasta selvittelystä.

Aika moni opiskelija vastasi kysymyksiin lyhyesti tyyliin ”Opin ihan hyvin kaikki asiat. Kovin vaikeita asioita ei ollut.” Tämän tyyppiset vastaukset tuskin veivät minuuttia enemmän aikaa, jos OneNoteen kirjautuminen onnistui nopeasti. Muutamat eivät kirjoittaneet mitään, vaikka muistuttelin asiasta kurssin aikana ja varasin 10 % kurssiarvosanasta minuuttipapereihin vastaamiseen (pelkkä vastaaminen riitti, itsearvioinnin laatu ei vaikuttanut arvosanaan). Jotkut opiskelijat panostivat itsearviointiin. Tässä esimerkki erinomaisesta reflektiosta Fy05-kurssilta (tähän on mennyt aikaa varmasti enemmän kuin pari minuuttia; kieliasu on opiskelijan) [4]:

Kokonaisheijastumisesta ei jäänyt mitään epäselvää, varsinkin kun olin sitä jo vähän lueskellut ennen tämän päivän tuntia. Aaltojen yhteisvaikutus kappaletta silmäillessä ennen tunnin alkua, alkoi asia vähän kauhistuttamaan, koska yleisesti ottaen sanamuistini on mitä surkein. Kuitenkin asia oli selkeä, eikä käsitteitäkään loppukädessä niin kauheasti ollut, vaikka aluksi siltä vaikutti. Käsitteiden nimiin joudun varmasti vielä usein palaamaan, mutta onneksi käsitteiden asia oli selkeä (sana siis itsessään tuottaa ongelmaa ei asia). Asian saa itselleen aika selkeänä pidettyä kun vain muistaa muutaman pikku jutun (, esim. sen että summa-aalto ->mieti vektoreita). Huygensin periaate vaati ehkä eniten pohdintaa, mutta oli aika ymmärrettävä lopulta, varsinkin kuvan avulla.

Tehtävät olivat aika yksinkertaisia. Esimerkiksi tehtävän 11-8 tekeminen vihkoon sujui hyvin, mutta menisi varmasti huomattavasti enemmän aikaa, jos tehtävä tulisi teknisesti tuottaa. Mutta siinäkin kehittyy harjoittelemalle, niin en suurempaa ongelmaa asiassa kuitenkaan näe, lähinnä vain harjoituksen tarpeen. 

Tunnin aika riitti hyvin tehtävien tekemiseen, mikä oli ihan loistava juttu, koska esimerkiksi työselostusta tulee vielä työstää.

Pohdintaa

Aion jatkossakin käyttää minuuttipaperia, mutta en teetä sitä jokaisen oppitunnin jälkeen. Kenties sopiva rytmi on yksi tai kaksi kertaa viikossa. Laadin osan kysymyksistä käsitteiden ja taitojen oppimisen seurantaan. Varaan vastaamiseen aikaan oppitunnin lopussa vähintään viisi minuuttia, mikä mahdollistaa perusteellisemman vastauksen. Lisäksi otan uuden opetussuunnitelman alettua jokaisessa opintojaksossa itsearvioinnin kohteeksi yhden laaja-alaisen osaamisen osa-alueen, jossa käytän minuuttipaperia formatiiviseen arviointiin. Toki muitakin laaja-alaisen osaamisen osa-alueita tullaan opintojaksoilla käsittelemään, mutta kaikkien osa-alueiden mukaan ottaminen osaksi arviointia ei ole mielekästä.

Itsearviointi on lukion opiskelijoille tuttua jo peruskoulusta, koska perusopetuksen opetussuunnitelma vuodelta 2014 siihen ohjaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö opiskelijat tarvitsisi minuuttipaperiin vastaamiseen ja muuhunkin itsearviointiin ohjeita ja tukea. Opiskelijoiden kanssa voisi käydä läpi esimerkkejä hyvistä itsearvioinneista ja selittää, miksi ne ovat laadukkaita. Myös heikoista itsearvioinnista kannattaa näyttää esimerkkejä. Näin opiskelijoille syntyy käsitys siitä, mihin minuuttipaperilla ja itsearvioinnilla ylipäätään pyritään.

Olen huomannut, että jotkut opiskelijat pitävät itsearviointia ajan hukkana tai pakollisena rituaalina. Opiskelijoille kannattaa perustella, miksi minuuttipaperin käyttö on hyödyllistä. Erityisen tärkeää on, että he huomaavat opettajan todella hyödyntävän annettua palautetta. Oppitunnin alussa on hyvä nostaa esille minuuttipapereissa esitettyjä ongelmakohtia ja käyttää niitä opetuksen lähtökohtana. Myös yksittäisen opiskelijan kysymyksen käyttäminen nimettömänäkin antaa juuri kyseiselle opiskelijalle vahvan kokemuksen siitä, että opettaja arvostaa hänen ajatuksiaan.

 

Antti Savinainen, FT
Lehtori, Kuopion Lyseon lukio
Dosentti, Jyväskylän yliopisto

 

Lähteitä

Lambert, C. (2012). Twilight of Lecture. Harvard Magazine. Saatavilla internetistä osoitteessa  https://harvardmagazine.com/2012/03/twilight-of-the-lecture Sivuilla vierailtu 22.5.2020.

Luostarinen, A. ja Nieminen, J. H. (2019). Arvioinnin käsikirja. PS-Kustannus, Keuruu.

On Course -sivusto. One-minute paper. Saatavilla internetistä osoitteessa  https://oncourseworkshop.com/self-awareness/one-minute-paper/. Sivuilla vierailtu 22.5.2020.

Stead, D. R. (2005). A review of the one-minute paper. Active Learning in Higher Education 6, 2, 118–131.

________________

[1] Myös vertaisarviointi mainitaan opetussuunnitelmassa ja se on eittämättä tärkeä taito, mutta tämä artikkeli keskittyy itsearviointiin.

[2] Menetelmää on sovellettu myös Suomessa sekä lukio- että yliopistotasolla, ks. esim. https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-509-X/index_en.html ja http://users.jyu.fi/~pekkosk/resources/pdf/koskinen_arkhimedes_12.pdf

[3] Kysymys kiinnostanee fysiikan opettajia: ”Kirjassa sanotaan, että aine ei etene aallon mukana, mutta voiko aalto silti siirtää ainetta?” Lukiofysiikassa käytetään aalloista mallia, jossa aine ei etene aallon mukana. Malleilla on kuitenkin aina tietty pätevyysalue. Malli selvästi rikkoutuu esimerkiksi tsunamin tapauksessa, joka voi kuljettaa vettä sisämaahan satojen metrien tai jopa kilometrien matkan.

[4] Opiskelijoiden vastausten nimettömään julkaisemiseen on pyydetty lupa asianomaisilta opiskelijoilta.

 

Aloitukuvan tausta Photo by Eder Pozo Pérez on Unsplash

Print Friendly, PDF & Email
Takaisin etusivulle