Puheenvuoro

Haastattelu: Aleksi Kononen

Voitit heinäkuussa kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa kultamitalin. Aikaisemmilta vuosilta sinulla on hopea- ja pronssimitalit. Miten pääsit mukaan Suomen olympiajoukkueeseen?

Osallistuin matematiikan opettajani usuttamana syksyllä 2016 MAOLin järjestämään fysiikan perussarjan kilpailuun, jonka jälkeen sain kutsun kaikille avoimeen kirjevalmennukseen. Vastasin tehtäviin tietämykseni mukaan ja pääsinkin mukaan perussarjan valmennusleirille ja edelleen Tallinnaan Pohjoismaiden ja Baltian maiden fysiikkaolympialaisiin parinkymmenen muun joukossa. Tallinnan kisoissa viisi menestyneintä suomalaista muodostaa joukkueen kansainväliseen kilpailuun ja onnistuin kunakin vuonna pääsemään mukaan.

 

Minkälaisia muistoja sinulla on fysiikan opiskelusta kouluvuosiltasi?

Ennen lukiota näin fysiikan mielenkiintoisten ilmiöiden kuvaajana, mutta kuitenkin vain yhtenä aineena luonnontieteiden joukossa. Aioinkin pitkään painottaa opinnoissani ennemmin matematiikkaa kuin fysiikkaa. Vasta lukiossa aloin todella näkemään, mitä fysikaalinen ajattelu sisältää ja yksityiskohtiin keskittyvän fysiikanopettajani ohjauksessa kiinnostukseni vain kasvoi. Avain omaan innostukseeni oli ja on edelleen pelkästä ilmiön tarkastelusta eteneminen sen matemaattiseen mallintamiseen: esimerkiksi suhteellisuusteorialla selitettävät ilmiöt ovat monelle tuttuja, mutta Lorentz-muunnoksiin, Minkowskin avaruuteen tai hiukkasfysiikkaan harvemmin perehdytään vielä lukiossa. Olympiavalmennuksen aikana matemaattisia työkaluja karttui, tietämys syveni ja aihepiirit laajenivat, eikä paluuta enää ole. Kaikkein jännittävintä on se, että fysiikanopintoni ovat vasta aluillaan!

 

Mikä sinua kiinnostaa fysiikan lisäksi?

Fysiikan lisäksi minua kiehtoo ohjelmoinnin ja erityisesti tekoälyn suunnaton potentiaali likipitäen kaiken toiminnan kannalta: olen sillä vapaa-ajallani hivenen leikitellyt ja aion jatkaa sen opettelua yliopistossa. Elämässä on kuitenkin tärkeää olla fokusoitumatta liiallisesti vain yhdelle osa-alueelle ja siksi yritän pitää matemaattis-luonnontieteellisen linjan vastapainona kirjallisuutta elämässäni, viimeisimpänä Paulo Coelhon teos Voittaja on yksin. Mielestäni jokaisen tulisi toisinaan pohtia ihmisyyden ja olemisen merkityksiä ja runojen tulkitseminen on siihen oiva kanava, vaikka joudunkin myöntämään sen harrastuksen jääneen kilpailutreenin vuoksi vähemmälle.

 

Riittääkö fysiikkaolympialaisissa lukion fysiikan osaaminen?

Fysiikkaolympialaisethan ovat virallisesti lukioikäisille ja opiskelijoille, jotka eivät vielä ole aloittaneet korkeakouluopintojaan. Siitä huolimatta tehtävien taso on sellainen, että ilman ylimääräistä panostusta niihin on vaikeaa päästä kunnolla käsiksi. Muutama aihealue on uusi lukion jälkeen ja tutuissakin käytetään menetelmiä, joita lukion fysiikassa ei vielä hyödynnetä, kuten differentiaaliyhtälöitä ja lineaarista approksimointia. Monelle tason nouseminen tuleekin pienenä shokkina, mutta opintojen pohjalta on mahdollista valmentautua riittävälle tasolle. Kilpailussa on sekä teoreettinen että kokeellinen osuus ja kokeellisen fysiikan puolella suomalaiset ovat usein pärjänneet erinomaisesti, kiitos valmennuksen.

 

Miten sinua on valmennettu fysiikkaolympialaisiin? 

Vuotuinen valmennusprosessi koostuu kirjevalmennuksesta, Tallinnan kilpailusta sekä kahdesta valmennusleiristä joukkueeseen valituille. Leirit kestävät kumpikin viikon, ja niistä toinen järjestetään Virossa, sillä Suomen ja Viron joukkueet valmentautuvat olympialaisiin yhdessä. Jyväskylän kokeellisella leirillä kävimme läpi virheanalyysin periaatteet ja teimme aiempien vuosien kokeellisia töitä, mikä valmentaa hyvin itse kilpailua varten. Lisäksi kuluneena vuonna järjestettiin joukkueen pyynnöstä ylimääräinen lyhyempi kokeellinen leiri. Teorialeiri puolestaan on äärimmäisen tiivis paketti, jossa käydään viikon aikana läpi suurin osa kaikesta olympialaisiin kuuluvasta fysiikasta aina klassisesta mekaniikasta sähkömagnetismiin ja suppeaan suhteellisuusteoriaan. Opetus menee pitkälti lukiofysiikan edelle ja ensimmäisenä vuonna se on melkoinen kokemus.

Valmennusta teorialeirillä.

 

Miten olet harjoitellut fysiikkaolympialaisiin?

Valmennuksen kokeellinen puoli on pitkälti riittävä kisamenestyksen kannalta, mutta teoriapuolta kilpailijan täytyy hioa itsenäisesti, mikäli haluaa parantaa tuloksiaan. Itse laajensin aluksi teoriapohjaani Yalen yliopiston nettiluennoilla, minkä jälkeen siirryin Viron valmennustiimin luomiin tehtävävihkosiin, jotka kattavat useimmat aihealueet. Kyseiset vihkoset ovat erittäin tiiviitä ja täynnä haasteellisia tehtäviä, joten niiden läpikäyminen ajatuksella vaati useamman kuukauden. Hopeamitalin saatuani päätin tehdä kaikkeni täydentääkseni suorani, joten lopuksi viimeistelin harjoitteluni tekemällä ja tarkistamalla vuosien 2001–2018 olympialaisten teoriatehtävät mahdollisimman autenttisissa olosuhteissa eli yhtämittaisissa viiden tunnin sessioissa. Oma polkuni oli poikkeuksellinen kunnianhimoinen ja mitalisijoille pääsee vaatimattomammallakin työmäärällä, mutta olympialaiset ovat ainutlaatuinen tilaisuus koetella rajojaan ja halusin nähdä, kuinka pitkälle voisin päästä.

 

Fysiikkaolympialaiset kestävät useamman päivän. Minkälainen ohjelma kilpailuissa on? 

Fysiikkaolympialaiset kestävät tyypillisesti noin yhdeksän päivää ja niistä vain kymmenen tuntia käytetään itse kokeisiin. Kilpailijoille järjestetään niiden lisäksi tervetulojuhla, lukuisia ekskursioita paikallisiin kohteisiin, luentoja sekä tietysti palkintotilaisuus ja jäähyväisjuhlat: esimerkiksi tänä vuonna vierailimme Kuolleellamerellä ja tutustuimme Tel Aviviin. Matkan aikana kannustetaankin vahvasti tutustumaan kanssakilpailijoihin ja vieraisiin kulttuureihin erilaisten aktiviteettien muodossa.

 

Palkintotilaisuus ja jäähyväisjuhlat.

 

Olet osallistunut kolmena vuonna fysiikkaolympialaisiin. Missä maissa olet kilpaillut ja mitä niistä on jäänyt parhaiten mieleesi?

Olen kilpaillut eri vuosina Indonesiassa, Portugalissa ja viimeksi Israelissa. Jokaisella kerralla matkan mieleenpainuvin osuus on ollut tutustua mahdollisimman moneen lähes 400:sta vuotuisesta kilpailijasta: harvoin tulee tilaisuutta keskustella niin monen ikäisensä kanssa, jotka kaikki ovat ansioituneet tavalla tai toisella päästäkseen edustamaan maataan. Ikimuistoisia olivat myös ne hetket, kun joukkueemme sai tietää lopulliset tulokset, niistä iloisimpana kovan työn kruunannut kultamitali.

 

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?

Aloitin juuri opintoni Aalto-yliopistossa teknillisen fysiikan ja matematiikan linjalla, mutta valmistumistani pidemmälle en ole elämääni juuri suunnitellut: useita vaihtoehtoja tutkijasta yrittäjäksi on yhä pöydällä. Olympiakokemustani yritän jatkossa hyödyntää valmennuksen puolella ja aktivoida useampia osallistumaan kilpailutoimintaan, jotta moni muukin saisi kokea saman fysiikan vedon mihin itse havahduin kaksi vuotta sitten. Katsotaan, mitä tuleman pitää!

 

Mitä haluat sanoa lukiolaiselle, joka miettii kannattaako fysiikkakilpailun alkukilpailuun osallistua?

Lukion toisella vuosikurssilla en itse uskonut, että pärjäisin fysiikkakilpailuissa tai mahtuisin edes valmennukseen mukaan. Onnekseni minua usutettiin eteenpäin siitä huolimatta ja tartuin tilaisuuteen: totuus on, että jokaisella kiinnostuneella on mahdollisuus päästä joukkueeseen, jos sen eteen on valmis tekemään hiukan ylimääräistä työtä. Valmennus ja olympialaiset ovat haastavia ja alkuun jokainen on aivan ulapalla, mutta kokemus on sitäkin palkitsevampaa ja vaikkei pääsisikään joukkueeseen asti, matkan varrella tapaa ihmisiä, jotka tulevat todennäköisesti korkeakouluissa vastaan myöhemmin. Oma maailmani avartui kilpailujen kautta ja soisin saman kokemuksen useammallekin: jos fysiikkakisoihin on pienintäkään mielenkiintoa, kannattaa ehdottomasti osallistua alkukilpailuun ja kirjevalmennukseen!

 

Riitta Salmenoja
Dimension päätoimittaja

 

Fysiikan olympiavalmennuksen sivut: https://www.jyu.fi/science/fi/fysiikka/ajankohtaista/suomen-fysiikan-olympiavalmennus

 

Aloituskuva: toimituksen muokkaama

Print Friendly, PDF & Email
Takaisin etusivulle